Nimi: Mitä ystävyys kestää?
Kirjoittaja: ILOVETOM<3 "ILLO"
Luokitus: K-15
Tyylilaji: Romance
Varoitukset: kirosanoja, intiimejä kohtauksia
Esittely:Kertoo Janniksesta ja Meristä, jotka tutustuvat Billiin ja Tomiin, sekä muihin ihmisiin ^^ Osa tapahtumista totta, osa fiktiota ja loput tapahtuneen ja fiktion sekoitusta (;
Tästä se alkaa
-Jannis-
Minä ja Meri olemme pakanneet laukkumme ja olemme saapuneet lentokentälle. Tungosta on paljon, hyvästelemme vanhempamme ja lähdemme lähtöselvityksiin. Vihdoin olemme päässeet koneeseen.
Meri istui vieressäni ja näytti jännittyneeltä.
"Jännää.. Ihan mahassa kihelmöi ja..Ajattele nyt! Me kaksi yhdessä Saksaan! Voisko parempaa olla?!"
Lentomatka kului suhteellisen nopeasti ja pian olimmekin jo lentokentällä.Selviydyimme vihdoin tätini Saran luokse.
"Hei Jannis ja Meri!" Sara tervehti meitä iloisesti. Jatkoimme matkaamme Saran miehen autoon, jolla ajoimme Saran talolle.Sara asui pienessä omakotitalossa, jossa oli kaksi makuuhuonetta; yksi Saralle ja hänen miehelleen Davelle, yksi vierashuone, joka minä ja Meri jaettaisiin.Vietimme iltaa Saralla rupatellen ja purkaen laukkujemme sisältöä hyllyihin.
Heräsimme aikaisin, olimme tosi jännittyneitä.Sara oli laittanut meille leipää ja maitoa.
"Sara...Voidaanko me mennä tutustumaan Berliiniin?" kysyin hieman ujosti Saralta.
"Voitteko te...tai siis aiotteko mennä kahdestaan? eikö olisi parempi jos tulisin mukaan, niin ette eksyisi" Sara katsoi huolestuneena.
"Ei siellä mitään tapahdu ja ei me eksytä.." Meri jatkoi kinuamista.
Olimme saaneet luvan mennä kaupungille ja lähdimme jo matkaan. Kiertelimme vaatekaupoissa, kunnes väsyimme ja etsimme lähimmän kahvilan.
"Heii, heii! Jannis, kato tonne taakses! Kato mikä namupala toi jolla on mustat pystyhiukset!" Meri tuijotti poikia arvioivana.
"Mmm, mutta pidän kyllä enemmän tosta lettipäästä." Vastasin ja vedin Merin mukanani tilaamaan kaakaota ja pullaa. Istuimme pöytään ja Meri pölötti kokoajan siitä toisesta pojasta.
"No voi vittu, jos noin kiinnostaa ni mennää kyselee niiltä kaikkee!" Sanoin kipakasti ja nousin pöydästä. Menimme poikien luo ja Meri aloitti juttelun pystyhiuksisen pojan kanssa
"Mikä sun nimes on?"
"Bill.Miksä tulit kyselee?"
"Kiva nimi, mä oon Meri. No ku.. näytit mielenkiintoiselta."
"Hahah...Mikäs pikkulikka säki oot? Ikääki varmaan 12!"
"Kuules nyt Bill! Mä oon 15! Ite oot varmaa ylikasvanu 5 vuotias?"
"Jaajaa mä oon kyllä 20, samoin toi Tom, joka on muuten mun kaksoisveli"
Loin katseeni Tomiin.
"No mitä tuijotat?!" Tom kivahti.
"Sul on kivat hiukset..." sanoin epävarmasti.
"Jaa! No ihan ku kukaa muu ei olis tota koskaan sanonu." Tom mumisi ilkeästi.
"Mikä sulla on? Vittuiletko aina kaikille? Ei sullakaa taida paljoo käytöstapoja olla!"
"Mikä mulla on! Mä oon tällai ja ihan vaa tiedoks et mä en ollu se joka tuli juttelee. Käytöstavat vittuus..."
Meri ja minä jatkettii matkaa Tomin ja Billin kanssa. Bill ja Meri juttelivat iloisesti ja tulivat hyvin toimeen, Tom taas oli ilkeä ja etäinen. Sara soitti minulle ja kysyi emmekö tule syömään, vastasin kieltävästi. Tomin ja Billin piti mennä kotiinsa ja he eivät halunneet, että saisimme tietää heidän asuin paikkansa.
"Ehkä nähään taas joskus." Bill sanoi ja heilautti hyvästiksi.
Menimme Saralle ja Meri jauhoi vaan Billistä koko matkan. Illalla, kun menimme nukkumaan Meri kysyi minulta ennen nukahtamista.
"Muuten..Mites sulla ja sillä Tomilla?"
"Ei mitenkään.. se oli ilkee ja emmätiiä..Mut oli se kyllä jotenkin kiehtova"
Seuraavana aamuna Sara kertoi, että menisimme yhdessä jonkun bändin keikalle. Meikkasimme Merin kanssa ja ehdottelimme toisillemme mitä pukisimme. Päädyin laittamaan mustan tuubimekon ja mustat läpykkäät, Meri laittoi farkkuhameen ja valkoisen topin. Keikka olisi kuitenkin vasta illalla, joten aamulla kävimme kaupassa ostamassa ruokaa ja filmiä Saran kameraan.
Kahdeksalta olimme saapunet keikkapaikalle. Meillä oli istumapaikat ja minun viereeni luultavasti tulisi joku tuntematon. Sara pulisi saksaa miehensä kanssa, minä ja Meri katselimme jännittyneinä ihmisiä, jotka menivät ohitsemme.
"Öööö...Jannis..Tuolla taitaa olla.." Meri ilmoitti ja minä käänsin katseeni viereeni ja huomasin Tomin ja Billin.
"Heiii! Te täällä, kuinkas kävikään! Ja vielä vierekkäiset paikat, aijjai, Tom taisit tietää tästä?" Bill kiusoitteli kaksostaan.
"Kuule, jos olisin tienny ni ei oltai tultu ollenkaan!"
"Tom, relaa nyt, kyllä sä voit olla oma ittes Merin ja sen ystävän kanssa" Bill yritti.
"Mä oon muuten Jannis" ilmoitin Billille, joka hymyili minulle.
Sitten valot sammuivat ja alkoi kuulua kiljumista, minä ja Meri emme vieläkään tienneet mikä bändi täällä edes soittaisi. Katsoin Tomia, joka tuijotti lavalle.
Keikan jälkeen oli kahvitustilaisuus, jonne menimme. Sara näki Merin juttelevan Billille ja tuli meidän luokseen.
"Ketä he ovat?Mitä he teistä tahtovat?!"
"Rauhoitu Sara, tässä on Bill ja hänen kaksoisveljensä Tom. Tapasimme heidät eilen" Selitin Saralle.
"Arvasinhan minä ettei teitä voisi päästää yksin kaupungille, kaikennäköisiin hörhöihin menette tutustumaan!"
"SARA! Nyt!" kivahdin kovaa ja mietin mikä minuun tuli.
Tom katsoi oudoksuen minua ja virnisti sitten söpösti.
"Jättäkkää heti Meri ja Jannis rauhaan!" Sara sähisi Tomille.
"Mielellään... Mutta me saadaan hengata kenen kanssa halutaan, sitä paitsi ei tässä mitään raiskauksesta oo puhuttu" Tom sanoi ja naurahti. Saran silmät suurenivat
"Nyt lähdetään tytöt! Nyt heti!"
Meri katsoi Saraa kummissaan. Näin Merin sujauttavan Billille jonkun lapun, arvatenkin hänen puhelinnumeronsa.
Seuraavana päivänä Sara kielsi minua ja Meriä menemästä ulos yksin. "Ties vaikka ne kaksi hörhelöä seuraisivat teitä" hän oli sanonut.
"Muuten ihan homon näkönen se Bill" Sara totesi.
"No sittenhän meillä ei ole mitään vaaraa! Kun kerta olet päättänyt että Bill on homo" Sanoin piikittelevästi.
"Niin, mutta se toinen.. Se Tom, ilmiselvä pedofiili!" Sara paasasi. Pudistin päätäni ja lähdin huoneeseeni. Kuulin Merin kännykän soivan ja tartuin siihen, tuntematon numero.
"Jannis" vastasin hiljaisesti.
"Hei! Täällä Bill.. Meri anto tän numeron mulle, mut oliks tää sun numeros?"
"Eii...Ku Meri on syömässä ja mä kuulin sen puhelimen soivan ni vastasin"
"Aa.. okei, mut mulla oli vaa sitä et nähtäiskö tänää? Me tiietään Tompan kanssa yks hyvä paikka"
"Tompan? Ootko sä nyt ihan varma et se tulee mukaan?"
"Tulee, Tulee se, älä huoli! Muuten tänää kello 14 nähää kahvilas ja jatketaa sielt..."
Bill lopetti puhelun. Menin keittiöön ja viitoin Merin mukaani.
"Kuules.. lähetää ulos tänää kahelta"
"No mitä päälle?"
"Ei se kertonu"
Meri alkoi penkoa vaatehyllyään.
"Voi vittuuuh! Mitä päälle? Mihin mennään?" Meri kyseli hermostuneena.
"Rauhotu, se ei kertonu" Naurahdin ja aloin miettimään. Sitten otin hyllystä minifarkut ja raitaisen t-paidan. Meri oli saanut hyllynsä sotkuun, mutta ei ilmeisesti ollut löytänyt mitään päälle pantavaa.
"No entäs nää?" Kysyin ja näytin hänelle punaisia minifarkkuja ja valkoista t-paitaa.
"Joo! Melkein ku sinä!" Meri innostui ja lähdimme meikkaamaan.
"Sara, me lähetään nyt!" Huikkasin Saralle ovelta.
"Enkö mä sanonu..." Laitoin oven kiinni ja lähdimme Merin kanssa kahvilaan, jossa Bill ja Tom meitä odotti. Istuimme pöytään juomaan kaakaota heidän kanssaan, he tietysti tarjosivat.
"No niin, jokos mennään?" Bill kysyi hymyillen ja nousi seisomaan.
"Mihin me mennään?" Meri kysyi Billiltä.
"Metsään" Tom vastasi naurahtaen. Merin silmät menivät oudon suuriksi ja minä aloin hihittämään.
"Jahas, Tompalla taas mielessä" Bill sanoi lähinnä Merille. Kävelimme jonnekkin, en oikein tiedä minne koska nauratti liikaa ja sitten astuimme sisään isoon rakennukseen.
"Mikä tää on?" Meri kysyi heti ensimmäisenä. Vaelsimme pitkää käytävää ja saavuimme vikalle ovelle, Billillä oli avain, jolla hän aukaisi oven.
"Tadaa!" Bill huudahti ja meni laittamaan musiikkia.
"Outoo..." Hymähdin ja Tom katsoi minua kuin halpaa makkaraa.
"No onko ees pakko aina irvailla?!" Huusin Tomille ja mulkaisin häntä lähes murhaavasti.
Bill meni jonnekkin jostakin ovesta ja hän palasi kantaen pöytää. Sitten hän käski Tompan tulla mukaan ja he katosivat yhdessä ja palasivat kantaen juotavaa.
"Onko täällä bileet?" Kysyin ja katsoin Meriä kummastellen. Meri oli taas omissa maailmoissaan, joten tökkäsin häntä kyynärpäälläni. Kun katsoimme pöytään siinä oli juotavaa, sipsejä ja jotain karkkeja.
"No niin tytöt! Tulkaas tänne maistelemaan munaa" Tom hihkaisi ja minä ja Meri lähdettiin pöydän luokse hihitellen.
"Vau, mansikoita!" Meri huudahti ja otti heti yhden.
"No missäs ne munat on, jota piti maistella?" Kysäisin Tompalta.
"Täällähän ne kulhossa jo oottelee" Tom sanoi virnistäen.
Musiikki oli täysillä ja tällä hetkellä soi Cascada- Bad boy. Huomasin kulmauksessa sohvan, joten otin juotavaa ja nameja mukaan ja menin istumaan sohvalle. Bill tuli viereeni istumaan, Tom jäi ilmeisesti kaupittelemaan Merille munia.
"Viettekö useinki tyttöjä tänne?" Kysyin Billiltä virnistellen.
"Tom useemmin..." Bill sanoi ja alkoi nauraa. Viitoin Merille, että tulisi viereeni, joten hän otti mansikoita mukaan ja käski Billiä väistymään ja istui viereeni. Tom tuli myös, mutta hän meni Billin viereen. Istuimme siinä ja söimme herkkuja, musiikki pauhasi täysillä ja juttelimme nelistään. Kännykkäni soi.
"Missä te olette?Mitä musiikkia sieltä kuuluu? Ette kai vaan ole missään baarissa?!" Sara huusi kännykkään.
"Ei olla baarissa ja voitko antaa olla?!" Huusin ja suljin kännykkäni.
"Hei mä haluun tonne.. siis sinne mis te kävitte hakee pöydän!" Kinusin ja Bill käski Tomin näyttää huonetta minulle.
"Onko sun oikeesti pakko päästä joka paikkaan?" Tom kysyi ja irvisti. Menimme huoneeseen, siellä oli toinenkin pöytä, pari tuolia, hylly täynnä cd:itä ja sohva.
"Woow, tää taitaa olla teijän salainen makuuhuone, vai asutteko täällä?" Kysin Tomilta.
"Ei..En oo täällä ikinä käynykkään!" Tom heitti läppää ja istuutui sohvalle.
"Olitteko ees suunnitellu tän? Siis en tarkota huonetta vaan, no niinku seuraa.. siis.."
"No sinähän sen tiijät ku oot asijantuntija" Tom sanoi ja hymyili.
"Sä oot vähän outo"
"Mä, mittennii?" Tom tivasi.
"No.. emmätiiä, tuus mennää kattoo mitä noi tekee" Sanoin ja lähdin ovelle päin, Tom kuitenkin ehti ensin ja esti pääsyni ulos.
"Mitä sä nyt pelleilet?" Kysyin ja katsoin Tomia.
"Eiku kerro nyt mitä sä meinasit.. sillä outous jutulla" Tom käski.
"En mä nyt jaksa, mees pois eestä nyt" Tom avasi oven minulle ja menimme taas muiden seuraan.
"Tännehän voi jäädä yöks!" Sanoin Merille, joka innostui kuultuaan nuo sanat.
"Älä nyt innostu Meri.. Sara ei ikinä antais lupaa!"
"Valehdellaan! Sanotaan, et mennään... no jonnekki vaan!" Meri touhotti.
"Nyt meiän täytyy mennä.. saadaan jo muutenki hirveet mäkät Saralta!" Sanoin Billille, joka alkoi saattamaan meitä pois.
"Nähään taas!" Moikkasimme Merin kanssa ja lähdimme kävelemään Saralle päin. Saralla saimme huudot ja sen jälkeen menimme nukkumaan - tai oikeastaan puhumaan.
Vietimme kaikki päivät Tomin ja Billin kanssa, siitähän alkoi jo kehittyä vakavia juttuja. Siis kyllähän varmaan me kummatkin olimme käyneet makuuhuoneessa, siis minä ja Tom ja sen jälkeen Meri ja Bill, uskoisin. Olimme päättäneet, jos joku kysyimme niin olimme varattuja.
Yllätysvieras
-Meri-
Kännykkäni soi aamupäivällä. Katsoin kuka soitti ja näytöllä luki Leena. Minä, Jannis ja Leena hengasimme koulussa yhdessä ja olimme kolmikko, vaikka minä ja Jannis oltiinkin parhaitaystäviä.
"Hei, tehän ootte nyt Janniksen kanssa siellä Berliinissä? Tai siis, ku mä saavuin tänne yöllä, me tultiin perheen kanssa lomailemaan tänne" Leena sanoi kuulostaen iloiselta.
"Hienoa! Täytyyki kertoa Jannikselle, nähäänkö tänään?" Ehdotin Leenalle.
"Joo... Nähään sen yhen ison marketin eessä, tiiäks?"
"Joo, käyks kahelttoista?"
Leena hymähti vastaukseksi ja sulki puhelimen. Menin olkkariin kertomaan Jannikselle.
"Otetaaks jätkät mukaan?" Jannis kysyi
"No otetaan, jos ne lähtee" Vastasin ja Jannis alkoi selittää Saralle, että menisimme kaupungille. Minä soitin Billille, joka sanoi että Tom ja hän tulevat.
Tapasimme pojat kahvilan edessä, josta jatkoimme yhdessä ison marketin luokse.
"Hei! Ihanaa ku säkin oot täällä" Jannis hihkaisi Leenalle ja meni halaamaan tätä. Sen jälkeen minä halasin Leenaa.
"No..öö, jos saa kysyy, ni ketä noi on?" Leena kysyi ja katsoi jätkiin.
"Tässä on mun poikaystävä Bill" selitin Leenalle ja nappasin Billiä kädestä kiinni.
"Hei mä oon kutsunu pari kaveria sinne juhlatalolle, ni toi teijän kaverikin vois varmaan tulla?" Bill sanoi minulle.
"Monelta?"
"Eiku tuu meille ni lähetää sit sielt yhes" Jannis ehdotti Leenalle.
"Mut ei oo vaatteita"
"Lainaa multa, ollaan kuitenkin melkein samaa kokoo" Jannis ehdotteli.
Sitten Jannis ja Tom pussasivat hyvästiksi, näin sen sivusilmällä, koska keskityin Billin pussaamiseen. Leena näytti vaivaantuneelta.
Kello lähestyi seitsemää ja olimme löytäneet itsellemme vaatteet, minulla oli valkoinen mekko, Janniksella oli oranssi tuubimekko ja Leenalle Jannis oli lainannut mustan t-paita hihaisen mekon. Lähdimme kävelemään talolle, osasimme tien jo hyvin, pojat eivät voineet tulla vastaan, koska heidän piti vastaan ottaa vieraita.
Sisällä musiikki soi täysillä, pöytään oli laitettu juomia ja herkkuja, toinenkin sohva oli kannettu nurkkaan. Ei siellä paljon porukkaa ollut, itseasiassa meidän ja jätkien lisäksi kolme muuta, jotka paljastuivat Gustaviksi, Georgiksi ja Alissaksi.
"Moi, mä oon Gustav, kukas sä oot?" Gustav kysyi Leenalta.
"Leena..."
"Tuuks ottaa juotavaa?"
"Voinhan mä tullakkin"
Minä taas keskityin kuuntelemaan Billiä, joka selitti jotain siitä kuinka ihmiset aina luulivat häntä homoksi. Etsin katseellani Jannista, jota en kyllä nähnyt missään, tosin Tomkin oli kadonnut, joten ehkä he olivat yhdessä jossain. Bill haki kaakaota jostain ja ojensi mukin minulle.
"Sähän tykkäät siitä" Hän sanoi ja katsoi minua hymyillen.
"Ai Leenasta?" Kysyin, koska en nähnyt Leenaa missään.
"Ei, kun tarkotin kaakaota" Bill sanoi naurahtaen ja pyyhkäisi hiussuortuvan naamani edestä. Näin Janniksen tulevan yksin luokseni.
"Missä Tom on? Oletko nähnyt...?"
"En, valitettavasti" Samassa tajusin että Leenakin oli poissa. Purin huultani mietiskellen. Jannis meni sohvalle istumaan.
"No hei mikä sulla nyt on?" Bill kysyi minulta ihmeissään.
"Ei mikään, ei mikään" Vakuuttelin ja join kaakaoni loppuun
"Mut mihis tää muki?"
"Anna mulle vaan" Bill sanoi ja nappasi mukin kädestäni. Pian Leena tuli luokseni ja veti minut syrjään.
"Kuules...ömm...miten tän nyt sanois, no vaikka että jotain on tapahtunut" Leena alkoi selittää. Älä vaan sano, älä vaan sano sitä, mietin mielessäni.
"No?" kysyin peloissani ja sieltähän se tuli, juuri se mitä en olisi halunnut kuulla
"Tomin kanssa" Leena sanoi ja näytti omituiselta. "Älä muuten kerro Jannikselle, lupaatko?" Leena katsoi minua tiukasti.
"Ei vittu, mitä sä? ja vielä ekana päivänäs..kuule mä en lupaa mitään!" Kivahdin ja häivyin ulos miettimään. Jos kertoisin Jannikselle, Leena suuttuisi, jos taas en kertoisi, Jannis saisi tietää jostain muualta ja kun hän kuulisi, että olin tiennyt, hän suuttuisi minulle.
"Miksä täällä oot? Mikä nyt on?" Bill tuli utelemaan. Mietin hetken, haluaisinko että hän joutuisi samaan liemeen, ei en halunnut.
"Sain äidiltä tekstarin..koirani on karannut" Valehtelin Billille. Bill halasi minua ja menimme takaisin sisään. Näin Tomin ja Janniksen naureskelevan sohvalla. Minua alkoi ällöttämään, en halunnut katsoa Tomia. Kun bileet olivat loppu, minä ja Jannis jäätin auttamaan siivouksessa, Gustav saattoi Leenan hotellille.
"Miksä oot noin hiljanen, Meri?" Jannis kysyi, hän oli parasystäväni ja hän kyllä huomasi, jos minua vaivasi jokin. Kylkeä pisti, kun mietin mitä sanoisin.
"Kaarlo on karannut" Sanoin suruisesti, kun olimme siivonneet menimme makuuhuoneeseen, jossa oli patjat, siellä me nukkuisimme. Olimme tuoneet Janniksen kanssa yöpukumme talolle joskus aikaisemmin. Laitoimme yöpuvut päällemme, mekot viikkasimme ja laitoimme hyllyyn.
Aamulla lähdimme jätkien kanssa ulos syömään.Tom meni ulos tupakalle, minä menin mukaan, siis en polttamaan, halusin vaan jutella.
"Mä tiedän kaiken!" Sähähdin vihaisesti
"Ai mistä?" Tom kysyi ja katsoi minua hauskalla ilmeellä, hymyillen iloisesti
"No älä esitä, mä tiiän et sä tiiät mitä mä tarkotan! Eilistä!"
"Eilistä?"
"Nyt hei lopetat, Leena kerto" katsoin Tomia murhaavasti
"No hei joku Leena? Mitä välii millää Leenalla! Jos se kerto jotain, ni se on valetta!" Tom sähähti takaisin ja näytti vihaiselta, sitten hän lähti takaisin sisälle.
"Missäs te olitte? Ja vielä yhdessä?" Jannis kysyi ja vinkkasi silmää, tunsin oloni vaivautuneeksi, tuota olisit voinut kysyä Leenalta eilen, ajattelin.
"Ei me missään, ainakaa yhessä" Sanoin Jannikselle ja yritin hymyillä, mutta veikkaan että se näytti enemmän irvistykseltä.
Istuimme pöytään ja mussutimme leipää.
"Kuule..Älä siitä Kaarlosta välitä, se palaa vielä" Jannis yritti lohduttaa, tuntui taas pahalta, eihän Kaarlo edes ollut karannut.
"Sun ja Tomin pitäis ehkä jutella" Sanoin Jannikselle ja Billin ja Janniksen ilmeet menivät ihmetteleviksi, heistä kumpikaan ei siis tiennyt. Samassa Tom vilkaisi minua vihaisena. Pian olimme syöneet ja minä ja Jannis lähdettiin Saran luokse, eikä saatu edes huutoja, koska Sara tiesi missä oltiin oltu ja keiden kanssa.
Puhelimeni soi illalla, Leena soitti.
"Hei, nähään viideltä, marketin eessä"
"Jaha..." suljin puhelimen ja sain hyvän idean, lähettäisin Tomin ja Janniksen sinne tapaamaan Leenaa, he voisivat jutella. Menisin itse Billin kanssa vakoilemaan ja tarvittaessa menisin auttamaan puhumisessa.
"Jannis... Sovipa treffit Tomin kanssa, viideltä ja marketin eessä!" Kehotin hymyillen. Jannis katsoi minua ihmetellen, mutta alkoi jo soittaa Tomille. Soitin Billille ja kerroin suunnitelmastani.
Kello lähestyi viittä ja Jannis oli meikannut ja pukeutunut kauniiksi.
"Etkö varmasti halua mukaan?" Hän kysyi jo viidennentuhannenen kerran. Pudistin päätäni ja näin Janniksen häipyvän.
-Leena-
Odotin Meriä ja Jannista marketin eessä. Näin Janniksen lähestyvän, mutta hänen seurassaan ei ollutkaan Meri vaan arvatenkin Tom, voi ei.
"Leena mitäs sä täällä?" Jannis kysyi minulta kummastellen
"Mä...Mä en tiedä" Vastasin vaivaantuneesti ja katsoin kenkiäni, oliko Meri suunnitellut jotain?
"Leena... Mitä tää nyt on? Sähän voit puhua ihan suoraan! Mä oon sentään sun hyvä ystävä.. ja.."
"Kuule, Jannis... ei mulla mitään asiaa sulle ollut!" Huudahdin vihaisesti ja lähdin juoksemaan pois, puskasta hyppäsikin Bill eteeni ja pysäytti minut.
"Päästä irti!" kiljuin ja yritin hakata Billiä, mutta en onnistunut. Bill raahasi minut takaisin Janniksen ja Tomin luokse. Lähdimme juhlatalolle ja istuimme sohvalle. Bill lukitsi oven.
"Vapauden riistoa!" minä kiljaisin, kyyneleet alkoivat vieriä, en haluaisi kertoa.
"Tom? Miks sä oot noin hiljanen? Mikset puhu?!" Jannis kyseli Tomilta.
"Kyl mä sun kanssas voisin puhuu, mut Leena ja Meri..." Tom sanoi ja Bill vilkaisi häntä vihaisesti.
"Leena, nyt ala kertoa!" Meri käski minua.
"Mulla ei ole mitään asiaa!" Huusin takaisin
"Antakaa sitten olla! Mä en jaksa!" Jannis huusi ja lähti ovelle päin, ovi oli kuitenkin lukossa ja vain Bill saisi sen auki. Jannis huokaisi ja istui oven eteen, Bill istui hänen viereensä.
"Sun täytyy saada tietää...Tom! Tom, ootko sä ihan pelkuri, nyt tuut tänne ja alat kertoa!" Bill huusi vihaisesti.
Tom istui Janniksen viereen
"Mennään vaan kaikki, häivytään täältä!" Tom huusi.
"Se oli vaan Leena! Mä en tiiä mitä se on sanonu ja kelle, mä en ees halusi tietää! Ja tiedoks vaa kaikille, mä en oo yhtään kiinnostunut mistään Leenasta!" Tom jatkoi vihaisesti.
"No eilen taisit olla!" Huudahdin itkuisesti.
"Ja paskat! Älä valehtele! Mä EN IKINÄ..."
"Ai, et ikinä?! No eilen ainakin!" huusin ja Jannis katsoi oudoksuen.
"Okei, okei taisin jo tajuta.. Bill?" Jannis sanoi ja katsoi Billiä kysyvästi, Bill nyökkäsi ja avasi oven Jannikselle. Tom yritti lähteä perään, mutta Bill ei päästänyt häntä.
-Jannis-
Juoksin ja juoksin, juoksin niin kovaa kun pääsin, kenkäni osui kiveen ja kaaduin.
"Ai vittu!" karjaisin ja katsoin polveani, se oli verinen, pisara vierähti poskelleni, ei se johtunut kivusta jota polvi tuotti, se johtui kivusta, jonka Tom ja Leena aiheuttivat. Nousin ylös maasta ja aloin taas juosta, jonkun ajan kuluttua pysähdyin ja jäin lepäämään, koko jalkani oli veressä. Ihmiset jotka menivät ohitseni katsoivat jalkaani ja eräs tuli kysymään tarvitsisinko kyydin vaikka sairaalaan, pudistin päätäni ja tajusin että näytin hirveältä, meikkini olivat levinneet ja jalkani oli verinen. Jatkoin matkaani ja etsin lähimmän vessan, siellä siistin meikkini ja lähdin Saran luokse.
"Hyvänen aika! Mitä sulle on tapahtunut?!" Sara kiljaisi kauhuissaan nähdessään jalkani.
"Kaaduin.. ei se oo paha haava, veri on vaan levinnyt, koska juoksin" Sanoin hiljaisesti ja Sara alkoi hakea puhdistuslappuja ja laastareita.
Myöhemmin Meri palasi 'kotiin' ja hän oli hiljainen.
"Jannis..." Hän aloitti, mutta ei saanut lausetta loppuun.
"Ei nyt, älä jaksa" Sanoin ja menin huoneeseemme, Meri seurasi.
"Eikun.. sun täytyy nyt kuunnella.. Tom olisi halunnut lähteä sun perääs.. ja..."
"EI MUA KIINNOSTA!" huusin täysillä ja katsoin Meriä itkuisin silmin. Meri tollotti takaisin ja näytti hieman oudolta. Se päivä kului hitaasti ja hiljaisissa merkeissä.
Seuraavana aamuna heräsin polveni särkyyn. Puin ja annoin Merin vielä nukkua, mutta kuinkas kävikään, potkaisin häntä vahingossa ja hän heräsi.
"Auu! Mitä sä potkit?" Meri kysyi unisena.
"Sori" mumisin ja lähdin aamupalalle.
"Leena haluu muuten tavata" Meri kertoi
"Ei kiinnosta"
"Entäs Tom?" Meri yritti
"EI!"
Söin muroni pikavauhtia ja sen jälkeen menin meikkaamaan, Meri oli suostutellut minut ulos. Kävelimme ulkona ja saavuimme marketin eteen, näin siellä Tomin ja Billin.
"Ei, mä en tuu.."
"Jannis hei, et sä voi vältellä Tomia, älä oo tollai, tuu nyt vaan"
Oikeastaan Merin sanat satuttivat hieman.Älä oo tollai jäi kaivelemaan eniten, mutta jatkoin matkaani Merin kanssa, hän oli kuitenkin oikeassa.
"Jannis..." Tom aloitti ja hengitti syvään
"Jannis, en mä... halunnu olla ilkee tai mitään" Hän jatkoi ja katsoin häntä epäilevästi. Huomasin Merin ja Billin tuijottavan meitä odottaen.
"Mennääks talolle?" Bill ehdotti ja katsoi minua kysyvästi. Nyökkäsin ja lähdimme matkaan, pysyttelin kuitenkin kaukana Tomista, joka yritti änkeä seuraani selittelemään. Talolla kaikki oli samanlaista, kuin ihan ekan kerran kun olimme olleet siellä.
"Hienoo! Eikös?" Meri kysyi iloisesti.
"Tosiaan" vastasin närkästyneenä ja menin sohvalle istumaan. Meri istui viereeni, mutta Tom tuli ja ajoi hänet pois siitä. Bill ja Meri häipyivät toiseen huoneeseen.
"Jannis.. Kuuntele nyt!" Tom sanoi ja käänsi pääni hänen suuntaansa. Sitten hän alkoi selittää jotain, josta puolet meni ohi koska katsoin hänen söpöä ilmettään.
"Niin, siinä koko tarina.. ja Anteeks" Tom sanoi ja tutki kasvojani.
"Jaha" sanoin välinpitämättömästi ja huomasin Billin ja Merin palanneen. Tom kävi ottamassa karkkia lautaselle ja tuli sitten taas viereeni istumaan. Ilta meni hyvin ja juttelin Tomin kanssa.
"No ni, onko kaikki hyvin?" Meri kysyi minulta
"Katotaan...Mä annan Tomille viel mahollisuuden, mut Leena.." sanoin ja Meri näytti yllättyneeltä.
"Mut kylhän sun täytyy antaa Leenallekkin anteeks, ku jos Tomillekki!"
"Ei nyt, en pysty! Anna mulle aikaa!" Vastasin ja kipitin Tomin luo.
"Ootteko muuten kuullu jo?" Bill kysyi ja me kaikki katsoimme häntä ihmeissämme
"Gustav ja Leena seukkaa!" Bill kuulutti iloisesti ja me kaikki aloimme taputtaa
-Leena-
Jannis ei vieläkään ollut antanut anteeksi minulle, mutta olin nähnyt hänet Tomin kanssa lääppimässä keskellä katua. Oliko edes epäreilua? Merillekin olin koittanut soittaa pari kertaa, mutta hänkään ei vastannut, outoa sillä minunhan pitäisi olla suuttunut hänelle.
"Leeeena! Leena, tules nyt, lähdetään shoppailemaan!" Äitini huusi ja kurkkasi olisinko valmis. Lähdimme kaupungille ja toivoin ettemme törmäisi Meriin ja Jannikseen, äitini luuli vieläkin että hengasin heidän kanssaan.
"Leena, aiotko tänään tavata Meriä ja Jannista?" Äitini kysyi minulta samalla kun katsoi jotain mekkoa.
"En tiedä.." sanoin mietteliäästi, aina kun olin mennyt Gustin luo olin valehdellut äidilleni meneväni Merin ja Janniksen kanssa ulos.
Menimme ulos kaupasta ja minä vilkuilin pelokkaasti ympärilleni.
"Leena, mikäs sinulla nyt on?" Äitini kysyi huolestuneena
"Ei mikään, ei mikään" Vastasin ja huomasin että suunnistaisimme kahvilaan. Kahvilassa juttelin äitini kanssa Janniksesta ja Meristä. Aina kun kahvilan ovi aukesi katsoin pelästyneenä sinne päin, olihan tämä heidän vakio kahvilansa. Ovi aukesi taas ja kun katsoin huomasin Billin tulevan ovesta sisään.
"Äiti.. voidaanko mennä?" Kysyin ja katsoin äitiäni.
"No mikäs kiire tässä on?" Äitini kysyi ja jatkoi kahvinsa hörppimistä. Näin Billin tulevan päin ja pomppasin äkkiä ylös (tuolikin kaatui) ja juoksin naisten vessaan. Sydämeni löi villisti ja mietin milloin voisin tulla pois, vessan ovi aukesi ja äitini astui sisään.
"Mikä tuli? Oksettaako?" Äitini uteli
"Joo" valehtelin ja lähdin äitini kanssa kahvilan puolelle. Siellä Bill oli vieläkin, ihmettelin missä Tom on.
"Hei Leena, mitäs sinä?" Bill kysyi, äitini katsoi minua ja sitten Billiä ihmeissään.
"Leena! Kuka tuo on?!" Äitini kysyi
"En minä tiedä! Minä en tiedä! Äiti häivytään nyt!"
"Tottakai tiedät, jos hän tietää nimesi!"
"Gustav on oven takana odottamassa sinua" Bill sanoi ja vinkkasi silmää
"GUSTAV? Leena!" Äitini hermostui
"Ai.. Etkö ole kertonut?" Bill kysyi ja virnisti. Vihasin Billiä!
"Äiti, älä kuuntele Billiä! Siis tota miestä..." Voi ei, taisin jäädä kiinni
"Bill? Gustav? Kuka vielä.. Leena ei kai niitä ole lisää?"
"On! Vielä on Tom!" Bill sanoi äidilleni hymyillen.
"Bill hiljaa! Nyt sinä olet hiljaa ja jätät minut rauhaan!" Huusin ja ryntäsin ulos kahvilasta.
"Leena! Mihin sulla on kiire?" Gustav kyseli
"Älä sinä puutu tähän!" Sähähdin ja huomasin äitini tulleen ulos kahvilasta.
"Hotellilla selität kaiken!" Äitini sanoi vihaisesti ja alkoi harppomaan hotellille.
"Kyllä mie miehet tiijän ja sun kanssas!" Äitini sanoi vihaisesti hotellilla. Itse en keksinyt mitään nasevaa sanottavaa, joten olin vaan hiljaa ja katselin kenkiäni. Huomenna lähtisimme kotiin. Kännykkäni soi ja menin toiseen huoneeseen vastaamaan, se oli Gustav.
"Mikä sulle tuli? siis sillo kahvilan luon, oltais menty yhes huvipuistoo, mut sä..." Gusti aloitti puhetulvan
"Kuules, se johtu mun äidist.. mä en voi nyt puhua, tää on nyt ohi, jooko? Mä lähen huomen suomee takas..." Sanoin ja aloin itkeä, kaikki olisi ohi, ei ystäviä, ei Gustavia, äiti ja isäkin olivat vihaisia.
Viimeiset päivät
-Jannis-
Meillä oli enää viikko aikaa saksassa, olin mahdollisimman paljon Tomin kanssa, kadullakin kun nähtiin, niin heti alkoi lääppiminen, pakkohan se oli, yhteisiä hetkiä ei enää olisi tämän jälkeen.
Olimme taas juhlatalolla, Meri ja Bill olivat menneet jonnekkin muualle, kenties puistoon.
"Ajattele... kaikki on kohta ohi.. Muistot vaan jää... mä en kestä ilman sua.." Ruikutin Tomille.
"Mmm, mut sun täytyy mennä, koska sun koti ei oo täällä...Kunpa olis... Mut meijän täytyy nyt nauttia toisistamme" Tom sanoi ja suuteli minua, se ei ollut mikään pieni pusu, vaan ihan kunnollinen kielari.
"Pitääkö meidän....?" aloitin, mutta Tom keskeytti
"Ei" hän sanoi päättäväisesti ja jatkoi taas suutelua. Mietin mitä hän mietti ja yritin unohtaa, että palaisin suomeen pian. Jossakin vaiheessa sitten ajauduimme makuu huoneeseen ja heräsin siihen, kun Meri ja Bill tulivat sinne noin kello 02.30, samalla huomasin olevani alasti ja peittoni oli jossain. Kiilauduin nopeasti Tomin kylkeen ja vedin peittoa hänen päältään. Vähän ajan kuluttua sain itseni ängettyä Tomin kanssa saman peiton alle, toivoin vain että Meri ja Bill eivät olisi nähneet mitään tai ainakaan kaikkea, ainakaan Bill. Olisin huutanut, mutta ääntä ei tullut koska olin uninen.
"Moikka teillekin" Bill moikkasi virnistäen ja menin punaiseksi, hän ei tosin nähnyt punasteluani koska olin peiton alla. Mumisin vastaukseksi, että painukoot helvettiin.
"Oho, oho" Bill sanoi ja meni ilmeisesti patjalle Merin kanssa.
Aamulla heräsin siihen että Tom pyöri vieressäni. Katsoin viereiselle patjalle muistaen eilisen, mutta yllätyksekseni Bill ja Meri olivat poissa. Tökkäsin Tomin hereille ja aloin pukeutua. Sitten häivyin juhlatilan puolelle ja näin siellä Billin, no jes, ajattelin ja menin häpeillen pöytään, jossa oli neljä murolautasta. Bill virnisteli minulle ja minä ärtyneesti
"Mitäs siinä oikein virnuilet senkin juippi?!"
"Ootko äkänen?" Tom kysyi tullessaan pöytään, pian Merikin saapui. En vastannut Tomille, söin muroni ja lähdin Tomin kanssa kävelylle (tai no kävelylle ja kävelylle).
Kotiin
-Meri-
Hyvästelimme jätkät ja Saran, sitten menimme lentokoneeseen haikein mielin. Puhuimme ajasta jonka olimme viettäneet Saksassa. Lentokentällä oli vastassa Janniksen vanhemmat, he veisivät minutkin kotiin, itseasiassa yöpyisin Janniksen luona. Olimme uupuneita matkasta.
Pari viikkoa kului ja koulu alkoi taas. Minä ja Jannis hengasimme yhdessä ja kerroimme lähes kaikille vastaantulijoille kaiken mitä Saksassa oli tapahtunut. Välttelimme Leenaa tai hän vältteli meitä.
Kului taas aikaa ja huomasin olevani ihastunut, en kertonut vielä Jannikselle. Ihastukseni kohde oli hieman outo, hän oli usein yksin, hänen nimensä oli Jarno. Ensi välkällä kertoisin Jannikselle, yllätyin kun Jannis ja Leena tulivat yhtämatkaa luokseni, he olivat ilmeisesti sopineet ja juttelivat nyt Saksan tapahtumista, mutta ei Leenan ja Tomin yhdestä yöstä. Kerroin asiasta Jannikselle ja Leenalle ja he katsoivat minua oudosti, naureskellen.
"Sun täytyy unohtaa se, miten sä voit lakata ajattelemasta Billiä?" Jannis käski.
"Mä tiedän! En mä voi.." marmatin takaisin, katsoen kenkiäni. Jannis pudisteli päätään ja kulman takaa ilmestyi Jarno, Jannis mulkaisi häntä vihaisesti, mutta oliko se hänen syy, jos minä... ajatukset mylläsivät päässäni, eivätkä antaneet hetken rauhaa.
"Etkö sä pidä yhteyttä Billin kanssa?" Leena kysyi
"En mä oikein voi...Ku vanhemmat vahtii ja kyttää, olihan Sara tietty ilmottanu niillekin! On Bill mulle soittanu... mut se on varmaan löytänyt jo uuden.." Jatkoin ja nieleskelin itkua, kun muistot tulivat mieleeni.
"No niin, samahan se on Tominki kanssa ja kyullä mun vanhemmat oli tosi vihasia, mutta mitä väliä sillä on?! en mä ainakaa vois noin vaa heti ihastuu johki toiseen" Jannis kertoili ja alkoi kuulostaa syyttävältä.
"Hei kuulkaa nyt.. en mä tätä halunnut! En mä tätä päättänyt! Antakaa olla, mä en oikeesti jaksa!" Huusin heille vihaisesti ja aloin kävellä sisälle. Eivät he tajunneet.
Parin päivän päästä en halunnut keskustella Jarnosta, Jannis ja Leena viettivät aikaa kahdestaan, koska minä olin hiljainen ja ahdistunut. Yhtäkkiä Jarno tuli luokseni, katsoin häntä kummissani.
"Miksä oot yksin? Sä oot erottamaton sen toisen tytön kanssa.. mut nyt.. mikä on? ei sillä et mua kiinnostais, mut kaikki ihmettelee"
"No siis asiahan ei sulle kuulu, mutta itteasiassa sä oot syy siihen!" Kerroin Jarnolle ja hän katsoi minua yllättyneenä, jotenkin vihaisena. Minä itse lähdin pois tai siis yritin lähteä, mutta Jarno nappasi minua kädestä, eikä antanut minun mennä.
"Päästä irti!" ärähdin ja katsoin Jarnoa epätoivoisesti. Jarno katsoi takaisin, muttei päästänyt irti, virnisti vain ilkeästi. Minä halusin pois, pois, jonnekkin yksin, rauhaan.
"Nyt päästät!" vaikeroin ja katsoin maahan. Jarno hellitti otettaan, muttei päästänyt minua.
"Mitä sä haluut musta?!" kysyin värisevällä äänellä.
"No en mitään erikoista... Kyllä sä varmaan itekkin tiiät" Jarno sanoi ja virnisti inhottavasti, jotenkin, no sillä ilmeellä.
"Nyt päästät irti! Mä en oo mitään velkaa! Yritä jotain toista..." Sanoin hiljaisesti, minä en jaksanut. Samassa tunsin Jarnon otteen kiristyvän. Käteeni sattui hieman, käytävässä ei ollut muita. Pian kuulin askeleiden ääniä ja kun katsoin kuka tuli näin Janniksen ja Leenan. He katsoivat minua ja Jarnoa oudosti.
"Päästä irti!" sähähdin jälleen kerran ja katsoin samalla Jannista ja Leenaa. Jarno ei välittänyt.
"Hei Jarno, meil olis vähän asiaa Merille, menisiks?" Jannis kysyi ja katsoi Jarnoa kysyvästi, samassa Jarno päästi irti ja lähti kävelemään.
"Kiitos..." Sanoin ja menin istumaan.
"Pitäs varmaan lähtee kotiin, päätä särkee" valehtelin ja kaivoin kännykän taskustani. Sitten lähdin mummolleni, en haluaisi olla enää koulussa, siellä oli inhottavaa. Oikeastaan suhteeni Jarnoon ei muuttunut, vaikka säikähdinkin häntä ja tiesin mitä hän halusi.
Seuraavana päivänä jouduin kuitenkin menemään kouluun, vanhempani eivät uskoneet minua kun sanoin että päätäni särkee. Minä en halunnut olla yksin, mutta en halunnut puhua Jarnosta tai Billistä tai Saksasta. Päätin kuitenkin mennä Janniksen ja Leenan seuraan.
"Hei... Mitäs te?" tervehdin heitä vaivaantuneesti.
"Moro, tässä puhutaan Paavosta ja Leenasta" Jannis vastasi ja Leena läppäisi häntä. Mistä he puhuivat ja miksi Leena sai tykätä toisesta, mutta minä en.
"Siis täh? oon vähän kujalla.." Katsoin heitä kysyvästi.
"No, must tuntuu et Leena tykkää Paavosta, ei se ite sitä myönnä" Jannis kertoi tuttavallisesti.
"Enkä! Mulla on vaa Gustav mielessä... Etkö sä tajuu kuinka ikävöin sitä?!" Leena huudahti ja näytti äkäiseltä.
"Ettehän te ees oo..." Jannis aloitti, muttei saanut lausettaan loppuun kun Leena keskeytti hänet
"Kylläpäs ollaan! Sä et voi sanoo ettei me olla! Me ollaan! Mä en tykkää Paavosta!" Leena huusi Jannikselle. Loppupäivän Jannis ja Leena olivat hiljaisia.
Venäjällä
-Jannis-
Parin viikon päästä minä ja Meri menimme isäni kanssa Venäjälle. Pitkän automatkan jälkeen saavuimme väsyneenä hotellillemme. Minä ja Meri nukuimme levitettävällä sohvalla, isäni Karpo nukkui sängyssä. Aamulla menimme Merin kanssa kävelemään ja shoppailemaan, Karpo jäi hotellille tekemään töitä. Kävelimme pitkää katua pitkin ja näimme hienoja kauppoja, yhtäkkiä huomasin jotain erikoista.
"Katso! Eikö noi näytä vähän..?" Sanoin Merille ja osoitin kahta poikaa jotka olivat kauempana.
"Tosiaan.. hmm, pitäisikö mennä lähemmäs?" Meri kysyi ja katsoi minua. Nyökkäsin ja lähdimme kävelemään heidän luokseen.
"Hei!" Sanoin toiselle pojista, sille joka muistutti Tomia. Hän käännähti minuun päin ja katsoi minua tutkivasti.
"Moi, etsittekö jotain?" Poika kysyi ja katsoi Meriin.
"Itseasiassa etsimme teitä... tai siis kun näimme teidät ja muistutatte hieman... no eräitä tuttujamme" Meri vastasi lettipäiselle pojalle.
"Ai, no kiva. Mä oon Vade ja toi tossa on Mike" Vadeksi esittäytynyt lettipää sanoi ja katsoi ystäväänsä.
"Mä oon Jannis ja toi on Mike... siis Meri, tarkoitin" sanoin ja me kaikki neljä aloimme nauramaan.
"No lähetääks kiertelee? mitä te haluisitte?" Vade katsoi minua kysyvästi, Meri alkoi nauraa.
"Vaatekauppoja, jotain mistä sais jotain hienoja mekkoja ja kesä vaatteita" Sanoin ja katsoin Meriä, joka hihitti.
"Vade hei, mehän tiietään yks tosi hyvä vaatemesta... viiääks noi sinne?" Mike sanoi ja katsoi ystäväänsä, joka nyökkäsi vastaukseksi. Kävellessämme mietin kuinka aina onnistuimme tapaamaan jotain poikia ja jatkamaan matkaa heidän kanssaan.
"Perillä!" Mike hihkaisi ja avasi oven, menin ensimmäisenä sisään. Vaatteet oli lajiteltu värin mukaan. Löysin hienon vaalean violetin tuubimekon ja menin sovittamaan sitä, se sopi päälleni täydellisesti. Meri oli napannut itselleen valko-punaraitaisen t-paidan ja valkoiset minishortsit. Hetken päästä Vade kiidätti minulle limenvihreän niskalenkkitopin ja valkoiset minishortsit ja käski minun sovittaa niitä, ne oli sopivat joten päätin ostaa ne. Meri oli löytänyt itselleen lisäksi punaisen tuubimekon jossa oli valkoinen perhonen mahan kohdalla. Maksoimme ostokset ja lähdimme jätskille Vaden ja Miken kanssa.
"Mähän valitsin sulle hienot vaatteet, kyl mä tiiän mistä tytöt tykkää" Vade sanoi ja vinkkasi silmää minulle. Emme kuitenkaan voisi olla pidempään sillä Karpo odotti meitä hotellilla, hän halusi viedä meidät rannalle.
"Hei.. Me mennää rannalle, tuutteko mukaan? Sille mikä on täs lähel.. tai siis tuutte sinne, me tullaa mun isän kaa.. Tässä, ota mun numero" Sanoin Vadelle ja aloin kirjoittaa numeroani lapulle, jonka ojensin Vadelle. Minä ja Meri lähdimme hotellille iloisesti rupatellen.
Lähdimme rannalle minulla oli päälläni se violetti tuubimekko, jonka alla oli moniväriset bikinit. Merillä oli punainen tuubimekko, alla oli siniset bikinit. Karpolla oli siniset shortsit ja valkoinen paita. Saavuimme rannalle ja laitoimme pyyhkeet maahan, minä ja Meri riisuimme mekkomme ja lähdimme kävelemään rantaa pitkin.
"Hei katso, tuolla!" sanoin ja osoitin kahta poikaa, jotka kierivät hiekassa. Hiivimme heidän luokseen ja istuimme heidän viereen.
"Mitäs täällä kuherrellaan?" kysyin vihjailevaan sävyyn ja vinkkasin silmää Vadelle.
"Ei me kuherrella! Mä sulle kuhertelut näytän!" Vade uhkasi ja kaatoi minut maahan, hän istui päälläni ja kutitti minua.
"Lopeta!" Huudahdin samalla kun nauroin ja kieriskelin. Yhtäkkiä huomasin kutittelun loppuvan ja kun katsoin näin että Mike oli ottanut Vaden pois päältäni.
"Jos toinen ei haluu, ni sun täytyy hillitä halujas" Mike sanoi leikkisästi ja tökkäisi Vadea kylkeen.
"Mennäänkö uimaan?" Meri kysyi ja yhtäkkiä hän olikin jo vedessä, sillä Mike oli kaapannut hänet syliinsä ja heittänyt veteen.
"Hahahahah, sen siitä saa kun käy ehottelee!" Huudahdin Merille nauraen. Itse totuttelin vasta veden lämpöön, mutta pian olinkin jo vedessä, sillä Vade oli kaatanut minut.
"Haahhahah,sen siitä saa kun nauraa toiselle!" Meri huudahti. Yhtäkkiä huomasin Merin vajoavan, näin Miken, joka oli tarttunut Meriä jaloista. Pian huomasin itsekin vajoavan, Vaden takia. Päästyämme pintaan Meri ja minä aloimme roiskia poikia, kun he alkoivat roiskia lähdimme sukeltaen karkuun. Huomasin jonkin tarttuneen nilkastani, pelkäsin vesiolioita. Se jokin veti minua veden alle ja pian huomasin sen olevan Mike, joka sitten auttoi minut pintaan, lähdimme rannalle päin.
"Missä Meri ja Vade?" Kysyin Mikelta ja katsoin ympärilleni.
"Meri on rannalla, Vadesta en tiedä" Mike sanoi. Hetken päästä joku tarttui minua kädestä.
"M-Mike?" kysyin epävarmasti.
"Eijjeij, Ei Mike" kuulin tutun äänen sanovan ja huomasin Vaden, kävelimme yhdessä rantaan. Minä ja Meri haimme pyyhkeemme ja palasimme sitten poikien luo.
"Meillä on ollu hauskaa" Mike sanoi katsoen Meriin miettivästi.
"Niin meilläkin, mutta me lähetään tänään.." Sanoin vaisusti ja katsoin Mikea, Vaden silmät suurenivat.
"Ehkä me tullaan vielä joskus takaisin.. Vaikka katsomaan mun serkkua, joka asuu Venäjällä" Meri sanoi ja huomasimme Karpon kävelevän rannalla, hän näytti etsivän meitä.
"Mut hei, nyt meijän täytyy mennä, moikka" Sanoin, sitten nousimme ja lähdimme kävelemään.
"Oota!" Vade huusi ja veti minut syrjään, sitten hän suuteli minua.
"Kiva" Sanoin katsoen Vadeen, koskin hänen käteensä ja lähdin juoksemaan Karpon ja Merin luokse. Palasimme kotiin.
Iso Yllätys
Syksy oli tullut, kauan aikaa oli kulunut Saksan reissusta, minä tekstailin ja sähköpostailin Tomin kanssa. Jarno ja Meri olivat yhdessä.
Oli maanantai. Minä, Meri, Leena ja Jarno seisoimme ulkona välkällä. Yhtäkkiä näin jonkun kävelevän luoksemme, hän näytti tutulta, siristin silmiäni ja yritin katsoa tarkemmin. Juoksin tulijaa vastaan ja hyppäsin hänen syliinsä.
"TOM!" kiljuin innoissani ja roikuin hänessä. Joidenkin ihmisten katseet kiinnittyivät meihin, oikeastaan kaikkien pihalla olevien. Opettajat mulkoilivat Tomia kuin pedofiiliä. TT:n ja kotitalouden opettajamme Paula Harakka tuli luoksemme
"Jannis, onko toi sun setäs.. tai sukulainen?" hän kysyi.
"Ei ole! Ja asiahan ei sulle kuulu" Sanoin Paulalle ja hymyilin kauniisti. Tom laski minut maahan ja piti kädestäni kiinni.
"Ketä sä oot?" Tom kysyi ja katsoi Harakkaa miettiliäästi.
"Paula Harakka, Janniksen TT:n ja kotitalouden opettaja, entäs sä?" Paula sanoi ja katsoi Tomia pahalla silmällä.
"Tom Kaulitz, Janniksen... hmmm... poikaystävä" Tom sanoi ja katsoi minua hymyillen, Paulan silmät suurenivat
"Jannis, tietääkö äitisi?! Kuinka vanha tuo Tom edes on?" Paula kyseli tuohtuneena.
"Tom tuli vasta! Se on ollu Saksassa... ei mun äiti nyt vielä tiiä tai siis..." Selitin ahdistuneena ja toivoin että Harakka häipyisi.
"Me voitais nyt varmaan jatkaa, ku on tätä välkkääki viel jäljel" Tom totesi ja katsoi Harakkaa vaativasti, joten Harakka lähti lyllertämään pois päin. Sitten Tom suuteli minua ja sen jälkeen palasimme Leenan, Jarnon ja Merin seuraan.
"Missä Bill on?" Meri kysyi ja katsoi kenkiään.
"Ei se nyt tullu, se tietää kyllä susta ja Jarnosta" Tom vastasi vinkaten silmää Merille ja loi sitten katseensa Leenaan.
"Mitä, miten? Miten sä ees tiiät et toi on Jarno?!" Meri kyseli ihmeissään.
"En mä nyt mikään tyhmä oo" Tom sanoi virnistellen. Jarno näytti kummastuneelta.
"Mitä täällä nyt tapahtuu?!" Jarno kysyi ja katsoi Meriä, samassa kellot soivat ja lähdimme sisälle päin. Seuraavaksi oli Ruotsia, jota opetti Sirkku-Leena Matalainen. Tom odotti ulkona, oikeastaan hän oli lähtenyt kauppaan. Tunti kului matelevan hitaasti, mutta vihdoin se loppui ja säntäsimme ulos luokasta. Menin ulos etsimään Tomia, häntä ei kuitenkaan näkynyt, joten ajattelin että hän on vielä kaupassa. Pian kuitenkin hänen musta autonsa kaarsi koulun pihaan, hän parkkeerasi sen ja tuli luokseni kantaen pussia.
"Täs sulle vähän namia" Tom sanoi ja kaivoi kassistaan suklaalevyn ja tikkarin.
"Kiitti! Ai susta on tullu namusetä" sanoin vitsaillen ja läpsäisin Tomia perseelle. Tom oli tuonut tikkarit myös Leenalle ja Merille. Menimme ruohikolle istumaan Tomin tuoman viltin päälle ja juttelimme mukavia, Jarno ei ollut vielä tullut. Viljo Kari, historian opettajamme asteli meidän luoksemme ja katsoi meitä naureskellen.
"Ai sitä ollaan oikein piknikillä" hän kommentoi röhöttäen ja lähti sitten tallustamaan alapihalle. Seuraavalla välkällä kävelimme Viljon takana
"Mennää sinne samaan paikkaan piknikille!" Huudahdin
"Ei, älkää menkö samaan, menkää eripaikkaan" Viljo sanoi meille ja ohitimme hänet
"Eiku kyllä me nyt mennää sinne samaan paikkaan!" ärähdin hänelle ja astuimme ovesta ulos. Tom istui viltillä ja katseli kännykkäänsä. Huomatessaan meidät hän pani kännykän taskuunsa.
"Moiiih!" Huudahdin ja istuin Tomin syliin, Meri ja Leena istuivat viltille meidän viereemme.
"Jäiks Bill vai Saksaan?" Meri kysyi hiljaisesti Tomilta.
"Enhän mä nii väittäny" Tom sanoi ja virnisti ilkikurisesti.
-Meri-
Koulu oli loppunut ja olin kotonani. Mietin mitä Tom oikein tarkoitti, oliko Bill saksassa vai ei? Ajatukset pyörivät päässäni ja tunsin kuinka joku tökkäisi minua.
"Meri mitäs sanot?" äitini kysyi, mutta en ollut kuullut mistä oli kyse.
" Ja sanaakaa en tajunnu" sanoin ja katsoin äitiäni hymyillen.
"Niin sitä vaan että jos mentäisiin Venäjälle tapaamaan sitä sinun serkkuasi, mitä mieltä olet?"
"Jooh kyllä se käy, mut voiks Janniski tulla?" kysyin äidiltäni ja katsoin häntä anovalla ilmeellä.
"Jooh, se varmaan maksaa itse matkansa?" Äitini katsoi minua kysyvästi ja nyökkäsin.
Matka
Olimme saapuneet Venäjälle, istuimme autossa ja olimme matkalla serkkuni luokse. Minä istuin Tomin autossa Janniksen kanssa, perheeni meni omalla autollamme. Pian olimme perillä ja astuimme ulos autosta. Tom otti kassit auton takaa ja lähti raahaamaan niitä asuntoon.
"Heei! Pitkästä aikaa!" Huudahti tätini Minerva ja halasi äitiäni. Menimme sisään ja istuimme sohvalle, äitini oli olkkarissa puuhailemassa Minervan kanssa. Pian yläkerrasta kuului askelia ja kaksi poikaa ilmestyi olkkariin. Katsoin Jannista joka katsoi poikia, hänen ilmeensä oli yllättynyt hieman pelokaskin.
"Jannis... Noi on Vade ja Mike.." Kuiskasin Jannikselle joka toljotti poikia.
"Huomasin" hän sanoi ja katsoi Tomia.
"Moi Jannis ja Meri!" Vade huudahti ja katsoi meidän suuntaamme.
"Kukas toi on kel on samallaiset hiukket ku mul?" Vade kysyi katsoen Tomia.
"Mitä tää nyt on? Mistä noi tietää teidän nimet? Ettehän te oo tavannu ku joskus vauvana..." Tom ihmetteli ja katsoi minua kysyvästi.
"Öö, tää on Tom, mun poikaystävä" Jannis esitteli.
"Jos puhutaa täst jutust sit myöhemmi Miken huonees" Vade sanoi Jannikselle.
"No niin lapset, nyt syömään välipalaa ja herkkuja!" Minerva huusi iloisesti ja lähdimme keittiöön. Minerva oli leiponut hyvää kakkua ja pöydässä oli myös pullia ja karkkeja, juomana oli limsaa.
"Mites Merillä on koulu sujunut?" Minerva kyseli innokkaasti.
"Ihan hyvin" vastasin laimeasti ja katsoin Mikea, joka istui minua vastapäätä.
Välipalan jälkeen Minerva ja äitini menivät istumaan olkkariin, he juttelivat kaikenlaista ja pyysivät meitä häipymään. Kävelimme Miken perässä ulos.
"Minne mennää?" kysyin ja katsoin Mikea odottavasti.
"Vaikee sanoo" hän vastasi ja katsoi Vadea, joka katsoi Tomia, joka katsoi Jannista.
"Lähetää kaupoille, ei kellokaa oo viel nii paljo etteikö voitais mennä" Vade ehdotti.
"Joo, onko jollai rahaa?" Jannis vastasi ja Tom nyökkäsi. Kävelimme katua pitkin
"Mitä kello on?" kysyin ja Mike kaivoi taskustaan kännykkänsä, hän vilkaisi sitä
"Kohta kaheksan" Hän vastasi. Menimme kauppaan, jossa oli vähän kaikkea, siellä suunnistimme karkkiosastolle, koska emme keksineet muutakaan. Nappasin suklaapatukan, Jannis otti tikkarin, Vade kurkotti ottamaan karkkipussia, Mike oli mennyt hakemaan limsaa ja Tom haki sipsejä ja dippiä.
"Onks teil leffoi?" Tom kysyi matkatessamme kassalle. Mike nyökkäsi ja latoi kaikkien ostokset kassalle.
"Mä voin maksaa" hän tokaisi ja alkoi kaivaa rahoja taskustaan. Pakkasimme ostokset kassiin, tosin otin patukkani käteen ja Jannis otti tikkarinsa. Sitten lähdimme kävelemään kotiin päin.
"Katotaaks joku kauhuleffa?" Vade intoili.
"Eijjei... kauhuleffat on liian pelottavia!" inisin vastaan, mutta minut hiljennettiin.
"Ei nyt voi mitään, sä voit kaivautuu vaikka Miken viereen!" Jannis huudahti pirteästi. Menimme sisään taloon ja hipsimme yläkertaan. Lattialle oli levitetty patjoja, lisäksi huoneessa oli sohva ja pari punaista nojatuolia. Mike laittoi leffan päälle ja sammutti valot. Jannis ja Tom olivat sohvalla ja heillä oli oma sipsikulho, minä istuin patjalla Miken ja Vaden keskellä. Yhdessä kohtauksessa tyttö oli kävelemässä kauniilla kukkaniityllä, yhtäkkiä näyttölle hypähti verinen naisenpää joka kiljui, aloin kiljua ja puristauduin kiinni serkkuuni.
"Hahaha, mut voiks vähän hellittää, mä en saa henkee?" Mike nauroi ja pyysi. Irrotin otteeni hänestä ja otin sipsin. Katsoin leffaa ja siinä tapahtui kaikkea yliluonnollista, ällöttävää. Kiljuin taas kun joku hirviö piiritti naista, joka oli sidottu tuoliin, kuulin Janniksenkin kiljuvan. Vilkaisin taakseni ja huomasin Tomin pitävän Jannista otteessaan, ajatukseni harhailivat Billiin, muistelin saksassa viettämääni aikaa, kunnes oveen koputettiin, Jannis ja minä kiljuimme täysiä ja kun ovi aukeni, sisään astui Minerva joka katsoi kaikkia hämillään.
"Mitä täällä oikein kiljutaan?!" Minerva kysyi ja tuijotti Mikea tiukasti.Samassa telkkarista alkoi kuulua kauheaa kirkumista, kun leffassa tuli joku takaa-ajo kohtaus. Minerva oli pyörtyä silkasta kauhusta, hän oli yliherkkä.
"Ja kukas se tässä kiljuu?" Mike naljaili ja virnisti Minervalle.Minerva lähti huoneesta sulkien oven perässään. Kun leffa loppui olimme kaikki väsyneitä, no Tom ehkei, mutta me muut. Vade jäisi yöksi ja hän ja Mike nukkuisivat Miken huoneessa.
"Jannis, millo jutellaa?" Vade kysyi Jannikselta.
"En mä tiiä.. Eikä mulla oikeestaan oo sulle mitään asiaa edes." Jannis vastasi, lähinnä mumisten. Menimme pesemään hampaitamme ja vaihdoimme yöpuvut yllemme. Vade ja Mike menivät huoneeseensa ja me jäimme vierashuoneeseen.
"Huhhuh, en oikein tiiä saanko unta tänä yönä" Valittelin Jannikselle ja Tomille.
"Ei se mitään, en mäkää varmaan saa, toisaalta väsyttää niin hirveesti että!" Jannis sanoi ja haukotteli perään.
"Tosin ei mulla kyllä mitään pelättävää ole, kun nukun Tomin vieressä" hän lisäsi vielä. Tom kävi sammuttamassa valot ja meni sitten patjalle Janniksen viereen.
"Hei kuule Tom.. Missä Bill on?" kysyin hiljaisella äänellä.
"Suomessahan se, mut eihän sillä sulle oo mitään väliä" Tom paljasti.
"Luuletko sä ettei Bill merkkaa mulle mitään?!" Huusin, koska Tomin väite oli ollut loukkaava.
"No, ei siltä ainakaa vaikuta, et merkkais! Sä et varmaan tajuu, mut se on ollu sulle uskollinen ja oottanu sua ja ajatellu ja kaikkee! Mut mitä sinä teet? Otat seuraavan pojan mikä vastaan tulee!" Tom antoi takaisin samalla mitalla.
"Tää juttu ei oo noin yksinkertanen! Emmä oo halunnu sitä satuttaa tai mitään, ei sen ees olis pitäny tietää Jarnosta mitään." Vastasin vihaisesti, miettien samalla olisinko kertonut Billille.
"Luulitko ettet sä paljastuis? Etkö sä olis kertonu sille?" Tom kyseli.
"En mä tiedä! Mä en oikeesti jaksa tätä nyt! Ja ei mun tarvii sulle selitellä, mä selitän Billille sit ku nähään" Selitin tuohtuneena.
"Ootko sä varma et te näätte vielä? Tai varmaan näättekin, mut ootko sä varma et se haluu jutella sun kaa?" Tom sanoi äänellä, joka oli täynnä virnistystä.
"No herranjestas! Aikuinen mies, ei se voi mua pakoilla, kyllä se kuuntelee!" Uhosin ja aloin nukkua, keskustelu olisi minun osaltani ohi.
"Hei keskustelkaa joskus toiste, jotkut yrittää nukkua!" Jannis mumisi unisella äänellä.
"Sori muru" Tom sanoi ja kietoi kätensä Janniksen ympärille.
Aamulla kun heräsin huomasin että Jannis oli poissa.
-Jannis-
Joku oli vienyt minut toiseen huoneeseen, milloin, sitä en tiennyt. En tiennyt myöskään oliko nyt aamu vai yö. Lähdin huoneen ovelle päin ja koitin kahvaa ; lukossa, kummallista kyllä, tämän oven pystyi aukaista lukosta vain toiselta puolelta. Etsin kännykkääni, mutta eihän se täällä ollut, ei täällä mitään ollut. Huoneessa ei ollut edes ikkunaa! Varmaan joku vintti tai kellari tai joku, sänky täällä kyllä oli.
"Hei!! Joku?!" huusin ja mieleeni pälkähti, että tämä saattaisi olla myös joku autiotalon huone. Mitään ei kuulunut. Istuin oven eteen ja mietin hetken.
"Apuaaaa! Apua!" Huusin niin kovaa kun pystyin, mutta mitään ei tapahtunut. Minulla oli jo nälkä ja vessaankin pitäisi päästä. Huoneessa, jossa oli pimeää, yksinäistä ja tyhjää, ei ollut paljon tekemistä. Aika tuntui pitkältä, kuinka kauan olinkaan tässä jo istunut? Sitten kuului askelia. Avain kääntyi lukossa ja ovi aukesi.
"Huomenta!" Kuului tuttu ääni ja näin Vaden edessäni.
"Huomenta?! Mitä?!" Katsoin Vadea kysyvästi.
"Niin, katsoskun on aamu sanotaan huomenta" Vade valisti ja samassa sisään tuli myös Mike.
"Voisko joku nyt vähän selittää? Mitä mä teen täällä?"
"Mielestäni nukuit täällä" Vade jatkoi ärsyttävästi.
"Niin juu, mutta minkä takia? Missä ees oon? Missä Tom on?" Jatkoin kyselyä.
"Minkäköhän takia ihmiset nukkuu? Olet huoneessa ja Tomista en tiiä" Vade vastasi.
"Mike?! Voitko sä selittää? Toi yks on niin..." Jätin lauseeni kesken ja Mike virnisti ilkikurisesti.
"Ei sun varmaan tartte tietää paljookaa, sähän oot niin viisas ja tollai" Hän vastasi.
"Mä en jaksa tällasta pelleilyä! Mä kerron jollekin!" Uhosin.
"Et voi kertoo kellekään, koska täällä ei oo nyt muita ku me kolme" Mike huomautti. Nousin seisomaan ja kävelin Miken luo.
"Okei, mitä te haluutte?" Kysyin ja näpräsin hiuksiani.
"Etkö sä tiiä?" Vade esitti vastakysymyksen.
"No en tiiä, enkä haluiskaa tietää!" Sanoin vihaisesti ja menin sängylle istumaan.
"Tiesithän paikankin!" Vade hihkaisi.
"Mitennii?" Kysyin ja katsoin heitä oudoksuen.
"Ei oo oikeesti kivaa! Mä haluun takas!" Huusin heille.
"Ota iisisti nyt vaan, pääset sitte, ehkä jo tänään" Vade sanoi ja virnisti.
"Kuule, kyllä mun poissaolo huomataan! Tom huomaa sen ja tulee ettii ja mä huudan ni se löytää mut!" Raivosin heille ja heitin Mikea tyynyllä.
"Ootko varma, et Tom löytää tänne?" Vade virnuili.
"Tom löytää mut mistä vaan!" Huusin epätoivoisesti. Mike ja Vade hohottivat ja katsoin heitä inhoten.
"Miks mä oon täällä?" Kysyin hiljaisesti ja yritin pidätellä itkua.
"Oot hyvää seuraa.. Katotaa mitä Tom tekee ja sillai. Ja kyllähä me voidaa yhessä pitää hauskaa" Vade selitti.
"Hah! Minä teijän kaa tee mitään!" Huusin raivoisasti ja Mike heitti minua tyynyllä, jolla itse olin häntä aikaisemmin heittänyt.
"Ai et tee vai?" Vade kysyi ja lähestyi minua. Pudistin päätäni ja kuulin taas askelia käytävästä.
"Apua!! Mä oon täällä! Tulkaa joku!" Huusin kovaa ja Vade tyrkkäsi kätensä suulleni. Oli kuitenkin liian myöhäistä, kävelijä oli mennyt ohi, kaikenlisäksi ovi oli painautunut lukkoon.
"Haha, hei Mike, me jäätiin nyt tänne!" Vade sanoi Mikelle joka käänsi katseensa oveen ja lähti sitten koittamaan oliko ovi mennyt lukkoon.
"Joo, tää perkaleen ovi ei aukee sitten millään..." Mike jatkoi ja rämpytti ovenkahvaa, sitten hän lopetti ja jäi hetkeksi miettimään.
"Toisaalta, eihän meillä mikään kiire oo ja onhan meitä kolme.." Vade lisäsi ja katsoi minuun merkitsevästi. Minä istuin sängyllä tuijottellen jalkojani.
"Joo ja periaatteessa mehän päästään pois millo halutaan" Mike sanoi Vadelle ja alkoi lähestyä sänkyä.
-Meri-
Jannis oli kadonnut.
"Hei, Tom..Herää!" ravistelin Tomia, hänet oli saatava hereille.
"Mhh.. ei nyt, mä nukun..." Mies mumisi vastaukseksi ja käänsi kylkeään.
"Hei Tom, nyt oikeesti... Jannis on kadonnut!!" huusin jo hermostuneena. Tom pomppasi pystyyn ja katsoi viereensä.
"Voi ei.. Kuinka kauan se on ollu poissa?" Tom kysyi ja näytti mietteliäältä.
"En minä.. No mä heräsin yöllä ja luulin että Jannis oli menny vessaan ja jatkoin unia.." Selitin ja mietin mitä kaikkea kamalaa on voinut tapahtua.
"Jos kysyttäis Vadelta ja Mikeltä?" Tom ehdotti ja katsoi minua. Sitten hän alkoi pukemaan vaatteita. Menimme yhtä matkaa alakertaan jossa Minerva toivotti hyvät huomenet ja ihmetteli missä muut ovat.
"Mitä? Missä Mike ja Vade.. siis eikö ne...?" Tom kysyi Minervalta, joka pudisti päätään.
"Mitä on tekeillä?" Minerva kysyi katsoen minua.
"Jannis on kadonnut" vastasin ja purin huultani.
"Ei tänne ole voinut ketään päästä.. Ovi oli koko yön lukossa.." Minerva vaikutti huonovointiselta. Äitini talutti Minervan sohvalle ja me seurasimme.
"Siis, kuka näki Janniksen viimeksi ja milloin? Entäs Vaden ja Miken?" Äiti jatkoi kyselyä.
"Minä.. Näin.. Eiku siis.. Jannis oli poissa jo yöllä, kun heräsin, mutta mä.." Minun piti nielaista, jos olisin lähtenyt jo yöllä, kaikki olisi voinut olla hyvin.
"Mä en tehnyt mitään, mä jatkoin nukkumista.. Ajattelin että Jannis meni vessaan.." syytin itseäni yhä enemmän selittäessäni.
"Ei ku mun olis pitäny olla tarkempi.. En ees meinannu aamulla herätä, en huomannu et se on poissa." Tom sanoi vakavasti.
"No entäs Vade ja Mike? Onko tämä joku kidnappaus?" Minerva oli saanut puhekykynsä takaisin.
"Mennään etsimään puistoon, Vade ja Mike ovat useasti siellä" Minerva sanoi ja me kaikki lähdimme Tomin autolla puistoon. Kyselimme ihmisiltä, mutta kukaan ei ollut nähnyt heitä. Parin tunnin päästä palasimme talolle, ja kun menimme keittiöön siellä oli Vade, Mike ja Jannis. Juoksin ystäväni luokse ja halasin häntä, hän kuitenkin värähti ja kiemurteli pois halauksestani.
"Missä te olitte?!" Minerva hihkaisi nähdessään heidät.
"Mä ja Vade oltiin näyttämässä Jannikselle taloa ja sit näytettii tota vierashuonetta, mut ovi meniki lukkoon ja soitettiin Ropsulle, joka avas meille oven." Mike selitti äidilleen.
"Vai mitä Jannis?" Vade kysyi ja huomasin hänen katseessaan jotain outoa, Jannis nyökkäsi. Tom meni Janniksen luokse, tarkkailin bestaani, huomasin hänen värähtävän Tominkin kosketusta, hänen halauksestaan Jannis ei kuitenkaan lähtenyt. Sitten Jannis juoksi yläkertaan ja kuulin oven paukahtavan kiinni. Tom meni perässä ja tietysti minäkin seurasin, en kyllä mennyt huoneeseen, mutta tirkistelin oven raosta.
"Onks sulla kaikki hyvin?" Tom kysyi ja katsoi Jannista huolestuneesti.
"Joo.." Jannis vältteli Tomin katsetta.
"Eiks sun pitäis olla tosi ilonen ku pääsit pois sieltä ja.. Hei, mut Meri sano et olit jo yöllä poissa, ei kai ne pojat sulle yöllä mitään taloa esitelly?!" Tom puhui nopeasti.
"Emmä.. Mä tulin takas.. Mä olin yöllä vaa hetken... Vessassa.." Jannis puhui katkonaisesti.
"Hei.. Toi ei oo totta, kerro nyt mulle" Tom kannusti tyttöä kertomaan ja minusta tuntui pahalta salakuunnella, olin kuitenkin halukas tietämään asian oikean laidan.
"No.. Siellä tapahtu asioita, joiden ei ois pitäny tapahtua.." Jannis ei katsonut Tomia, vaan lattiaa.
"Kerro vaan!" Tom kannusti silittäen Janniksen selkää.
"Ne.." Tytön ääni värisi ja huomasin kyyneleen hänen poskellaan. Tom siirtyi lähemmäs ja pyyhkäisi kyyneleen hihaansa.
"Emmä voi sanoo sitä... En mä pysty" Jannis näytti nololta.
"Onko sut raiskattu?" Tom riensi apuun esittämällä kysymyksen. Huomasin Janniksen nyökkäävän ja huokaisin kauhistuksesta, samalla tajusin, että he olivat taatusti kuulleet. Niinpä tietysti, Tom lähtikin jo ovelle päin, mietin kuumeisesti mitä tekisin, juoksisinko karkuun vai seisoisinko vain tässä? No, ei minulla ollut aikaa, poika oli jo avannut oven ja katsoi järkyttynyttä ilmettäni yllättyneesti. Siinä hetkessä hän tarttui minuun ja veti samaan huoneeseen, jossa Jannis katsoi minua mitäänsanomattomalla ilmeellä. Nyt kun seisoin siinä Janniksen edessä, tunsin itseni petturiksi, varsinkin kun näin hänen ilmeensä muuttuvan pettyneeksi. Nyt kaduin sitä, miksi minun piti mennä salakuuntelemaan, olisihan Jannis kertonut, kun olisi pystynyt.
"Mitä sä oikein kuvittelit tekeväs?!" Tom kysyi vaativasti ja tuijotti minua tuimasti.
"Emmä... Ku..." Mietin sanojani, olin niin kauhistunut kaikesta ettei päässäni ollut yhtään järkevää ajatusta.
"Sori Jannis, ei ollu tarkotus, mut..." Sanoin hiljaisesti, mutta kyllä hän sen kuuli, eihän katsonut minuun, ei kai pystynyt.. Tai sitten halunnut. Itse halusin vain lähteä tilanteesta, mutta se olisi väärin.
"Hei, annatko Janniksen nyt olla?" Tom kysyi hiljaisesti, lähes kuiskaten.
"Mihin mä meen? Kenen kanssa mä... Hei Mike on mun serkku..." Sopersin jotain aivan sekavaa ja yritin koota ajatuksiani.
"Kuules, eiköhän tässä nyt olisi kaikkien kannalta parasta, et sä menisit nyt?" Tom ehdotteli hienovaraisesti.
"Mutkun ei tuolla ole ketään! En mä voi..." Puolustauduin, ja Tom tuuppasi minut ulos, sulki oven perässään ja tällä kertaa lukitsi sen.
-Jannis-
Istuin siinä ja minusta tuntui samaan aikaan siltä kun olisin saanut taakan pois harteiltani ja siltä etten kuitenkaan olisi halunnut sen paljastuvan.
"Mitä me nyt...?" Kysyin Tomilta ja toivoin, että hän ymmärtäisi.
"Onhan toi rikos ja.. Mut toisaalta Mike on Merin serkku, hankala tilanne, mutta kyllä ne kaks tarttee jonkunlaisen opetuksen! Tekis niin mieli..." Tom puhui aluksi rauhallisesti, mutta sitten hänen äänensä kiihtyi.
"Niin.. Musta tuntuu, etten mä voi olla täällä..." Kerroin Tomille, joka tuli viereeni istumaan ja otti minut halaukseen, minua puistatti, mutta toisaalta halusin olla siinä.
"Ei me voida noin vaan lähtee.. Mut joo, ihan miten sä haluut, keskustellaan Merin äidin ja Minervan kanssa" Tom totesi.
"Nytkö? Teetkö sä sen.. Mä voin oottaa täällä.." kyselin huolestuneena, Tom nousi ja lähti ovelle päin, hänen lähdettyään lukitsin oven.
En tiedä kuinka kauan olin jo istunut huoneessa, mutta yhtäkkiä oveen koputettiin ja säpsähdin. Menin kuitenkin avaamaan oven ja huokaisin helpotuksesta, kun huomasin tulijan olevan Tom.
"No?" sanoin hiljaa ja katsoin Tomia silmiin.
"Nyt lähetään... Meri ja sen äiti jää vielä tänne, mutta me lähetään mun autolla" Tom vastasi ja alkoi lappaa tavaroitaan kassiin. Minä tein samoin.
Pian lähdimme ajamaan pois, minä kylläkin nukuin suurimman osan ajasta.
Paluu Suomeen
Tom vei minut omaan kämppäänsä, koska nukuin hän kantoi minut sisään.
Aamulla, kun heräsin huomasin Billin istuvan sänkyni vieressä.
"Mmh... Mitä?.." Mumisin ja katsoin Billiä epäilevästi.
"Ei mitään, kaikki hyvin.. Minähän se vaan oon!" Bill rauhoitteli, sen jälkeen hän huusi Tomille käskyn tuoda aamiaista sänkyyn. Sieltähän Tom pian saapui tarjottimen kanssa.
"Hei.." Tom sanoi ja silitti hiuksiani, nousin istumaan ja join kulauksen appelssiinimehua.
Päivemmällä lähdin Tomin kanssa kaupungille tai no kylälle, Bill jäi kotiin.
Kesä
Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, teki ihan mieli mennä rannalle.
"Tom.. Mennääks rannalle?" Ehdotin ja Tom nyökkäsi. Minä menin ulos seisomaan, kun Tom penkoi sisällä eväitä. Kadulla ohitseni käveli muutamia ihmisiä, kunnes kohdalleni saapui pitkä mies, joka tarttui minua kädestä ja puristi tiukasti, tunsin palan nousevan kurkkuuni, pakokauhu valtasi mieleni... jatkuu.. (Kuka mies on? Mitä hän haluaa Janniksesta? Miten käy Janniksen?)
